epäilyttävää

Ensin oli kaikki hyvin.
Sitten tapahtui jotain,
nyt ei ole enää kuin pelko 
ja tunne siitä,että olisi vankina. 
Vain vankina kotonaan. 

Menneisyys pukkaa päälle,
tässä nyt ei ole kuin kaksi vaihtoehtoa,
kaksi eri tieä,
joko antaa menneisyydelle voimat käteen 
ja jatkaa samaa ymäpyrää,
tai  jättää menneisyys taakseen ja
lähtee toiseen suuntaan. 

Joko yksin tai yhedessä,
riippuen siitä jätetäänkö,
jälleen yksin. 
vai onko ihmisiä jotka,
oikeasti välittää ja tukee? 

ei se haittais vaikka yksin
joutuisinkin jatkamaan,
niin oon tehnyt monesti.

Puhui kuka mistä hyvänsä,
pahaa taikka hyvää, 
oli kelle vaan. 
mut sitä pahaa puhumista 
en kato sitten yhtään.

Jos oon lähes 24 vuotta,
tehny lähes kaiken yksin, 
mitä sillon luulette pärjäänkö nyt? 
luuletko etten pärjäisi yhden lapsen
yksinhuoltajana? 
 jos oon pärjänny jo 4 vuotta lähes yksin tuon 
pienen kanssa.
siinä samalla kärsin paljon, hoitanut ne.
tapellut sanallisesti vähän kaikkien kanssa.

ja nyt mulle sanotaan asioita joita,
luullaan että niin olisi.
Ei se kyllä niin ole. 
vaikka myöskin voisin heittää 
hanskat tiskiin, 
mutta en tee sitä ainakaan vielä. 

elämä on täynnä pettymyksiä,
ja muuta. 
mut tää on sitä normaalia joillekkin. 

Kun katsoo itseään pienempänä syvälle silmiin, mitä siellä näkee?

itse näen sen pienen viattoman riiviön, joka halusi elää normaalia elämää.
jota perjaatteessa ei koskaan saanut.
kulki pahan onnen polkua, josta nyt koittaa päästä pois.
Koki vakavia isoja asioita,
joissa kukaan ei auttanut.
painostettiin vain,
ei annettu olla.
ei saanut olla niinkuin muut,
hetki kun koitti elää normaalia elämää ja olla kuin muut,
sitten lyötyi se pahimman päiväinen kiusaaminen.
josta kasvoi sisään kasvanut ja vähän avautuva ihminen.
josta kärsii vieläkin...

Kuuntele